Uusi vuosi, uudet tuulet

Kauppapaikassani Lahdessa on taas vuosi mennyt ja arki pyörii tasaiseen tahtiin. Kaksi lahtelaista joulua nähneenä tiedän tuntevani taas paremmin suomalaista ruokakulttuuria. Pirkanmaalta tänne muuttaneena olen huomannut paljon eroja asiakkaiden ostokäyttäytymisessä ja siitä mitä joulupöytään katetaan. Tampereella asiakkaat halusivat pateita ja lanttuhautaa, täällä ostetaan jauhettua maksaa ja kirjolohta! Ensimmäisen kerran jouluna tuotteiden hinta on ollut korostetun tärkeä tekijä ruokaostoksissa, oli kyse sitten glögistä tai kinkusta. Hinta ratkaisi monen asiakkaan valinnan edullisempaan vaihtoehtoon. Toki löytyy ihmisiä jotka haluavat panostaa jouluherkkuihin erityisen paljon, meillä osa asiakkaista halusi ehdottomasti hieman kalliimpaa paikallista Salpausselän savukalan savulohta ja kalliit luomukinkutkin tekivät kauppansa. On hienoa että osa asiakkaista panostaa määrän sijasta laatuun juhlapöydässä joka kuitenkin tehdään vain kerran vuodessa, ostetaan kotimaisia tuotteita ja panostetaan lähiruokaan.

Kaupassa joulu näyttäytyy vuoden kiireisimpänä aikana mutta toisaalta tammikuun hiljaisina hetkinä on suorastaan ikävä sitä joulun kaaosta kun tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja kassakellot soivat jonojen merkkinä. Hankalinta on ennustaminen, montako kinkkua myydään tänä vuonna tai leipovatko ihmiset itse piparkakut vai ostavat valmiita. Jos arviot menevät kovin pieleen, hävikki joulun jälkeen on liian isoa ja osa hyvien joulukauppojen tuotoista valuu hukkaan. Ammattitaitoisen henkilökunnan ja tarkan suunnittelun avulla näistäkin selvitään, kokemuksella osaa myös jo sanoa mitkä tuotteet meinaavat aina loppua ja mitkä ovat ne tuotteet joita joka vuosi tulee tilattua liikaa. Meillä pääsi loppumaan sienisalaatti ja tilli, loppujenlopuksi kovin pieniä juttuja kun kaikki muu riitti erinomaisesti. Kauppiaan täytyisi kuitenkin tietää nämäkin pienet nyanssit ruokapyhistä, oli kyse sitten tähtianiksesta, kokonaisista neilikoista tai granaattiomenasta.

Kiinnostus ruokaan, ruoanlaittoon ja herkutteluun on ehdottomasti plussaa sillä muuten ei voi ymmärtää mitä asiakkaat pitävät tärkeinä kun juhlapyhien herkkupöytiä kotona rakennetaan. Ihmettelen joskus kun tapaan kauppiaita jotka eivät ole kiinnostuneita ruuanlaitosta yhtään, heille perusasiat paisteista ja fileistä voi olla ihan hepreaa. Kauppias joka ei ymmärrä hyvän ruuan päälle ei mielestäni voi menestyä ruokakauppiaana niin hyvin kuin kauppias joka on kiinnostunut mitä ruokamaailmassa tapahtuu. Eihän metallifirmaakaan johdeta sairaanhoitajan papereilla- tosin kummastakin näistä saattaisi tulla hyviä ruokakauppiaita jos motivaatio ja intohimo tätä työtä kohtaan syttyy!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

Kristiina Kanervo

Kristiina Kanervo

Vuonna 2008 näin televisiomainoksen, jossa etsittiin uusia K-ruokakauppiaita. Tein saman tien päätöksen siirtyä kauppiaaksi ja matkatoimistovirkailijan työt Aurinkomatkoilla vaihtuivat ruokakauppiaan ammattiin.

Lisää artikkeleitani