Muutama sana hävikistä ja hävikintorjunnasta K-ruokakaupoissa

Elo-syyskuun vaihteessa vietettiin Kuluttajaliiton järjestämää hävikkiviikkoa, jonka tavoitteena oli kannustaa kaikkia ruokahävikin vähentämiseen sekä ruuan arvostukseen lisäämiseen. Ruuan hävikki on saanut paljon mediahuomiota viime aikoina – erityisesti on puhuttu kauppojen hävikistä. Aihe onkin erittäin tärkeä ja on hyvä, että siitä keskustellaan. Oman osuutensa keskusteluun on tuonut myös eduskunnassa oleva lakialoite, jonka yli 100 kansanedustajaa on allekirjoittanut. Lakialoitteessa esitetään, että laki edellyttäisi kauppoja luovuttamaan hävikkiruuan hyväntekeväisyyteen. Kansanedustajat ovat siis lisäämässä kaupan alan sääntelyä, vaikka hallitus on puhunut normienpurkutalkoista. Joissain asioissa toki sääntelyä tarvitaan, mutta tässä asiassa se ei mielestäni palvele tarkoitustaan: miksi lisätä sääntelyä tilanteessa, jossa kaupan omaehtoinenkin toiminta pyrkii hävikin minimointiin? Näin toimitaan ainakin kaikissa tietämissäni K-ruokakaupoissa.

 

Mediassa ja ilmeisesti myös kansanedustajien keskuudessa vallitsee hieman erheellinen tieto siitä, missä ruuan hävikki Suomessa syntyy. Keskustelussa nostetaan usein esille nimenomaan kauppojen ruokahävikki. Tämä on toki luonnollista, koska kauppa on merkittävä ruuan jakelukanava. Kuinka merkittävä osuus sitten ruuan kokonaishävikistä syntyy ruokakaupoissa?  Luonnonvarakeskuksen mukaan hävikkiä syntyy eniten kotitalouksissa (30%), ravitsemispalveluissa (20%), teollisuudessa (20%), kaupassa (18%) ja alkutuotannossa (12%). Kokonaishävikistä siis yli 80 prosenttia syntyy muualla ruuan ketjussa kuin ruokakaupoissa.

 

Ruuan hävikki Suomessa, lähde: Luke

Ruuan hävikki Suomessa, lähde: Luke

 

 

K-ruokakaupoissa tehdään jo ilman sääntelyäkin paljon työtä sen eteen, ettei hävikkiä syntyisi. Kaupalle ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti kannattavaa heittää ruokaa roskiin. Hävikkiä minimoidaan mm. ennusteperusteisilla tilausjärjestelmillä, joilla pyritään siihen, että tilausmäärät vastaisivat menekkiä. Aina tilaukset eivät kuitenkaan onnistu, jolloin viimeisen käyttöpäivän lähestyessä tuotteille tehdään markkinointitoimenpiteitä tai ale-hinnoittelua. Mikäli näistäkin toimenpiteistä huolimatta kaupalle syntyy ruokahävikkiä, lahjoittavat valtaosa (kevään 2016 kyselyn mukaan noin 90 prosenttia) K-ruokakaupoista hävikin ruoka-apuun erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Esimerkiksi täällä Jalasjärvellä lahjoitamme ruokaa kahdelle eri järjestölle neljänä päivänä viikossa. Lisäksi kaupassa syntyy myös sellaista hävikkiä, joka ei kelpaa ruoka-apuun, mutta joka käy hyvin eläinten rehuksi. Tämän jälkeen yli jäänyt hävikki on sitten lopulta sitä, mikä päätyy biojätteeksi esimerkiksi biopolttoaineiden tuotantoon.

 

Kaupalla on oma roolinsa ruokahävikin torjunnassa osana ruokaketjua, mutta talkoisiin olisi hyvä saada myös kuluttajat, teollisuus, maatalous ja ravitsemusliikkeet mukaan. K-ruokakaupoissa ratkaisuja ruokahävikin torjuntaan toteutetaan jo nyt päivittäin. Hävikki näkyy suoraan kaupan tuloksessa, joten luonnollisesti sitä yritetään vähentää kaikin keinoin. Valtiovallan pakkosääntelyä ei siis tässä asiassa tarvita.

Yksi vastaus artikkeliin “Muutama sana hävikistä ja hävikintorjunnasta K-ruokakaupoissa”

  1. Juha Saarnio sanoo:

    Ostaminen on avainsana hävikin pienentämisessä. Omasta kokemuksesta suurimmat hävikit tulevat juhlapyhien aikana. Vaikka myynti nouseekin, monesti muun kuin ajankohtaisen tuotteen/tuotteiden myynti kasvaa ei perustuotteiden myynti kasva juurikaan. Ennusteperusteinen tilausjärjestelmä ei välttämättä tätä huomioi. Toinen ongelma on tuoretuotteissa hedelmät ja varsinkin vihannekset. Pystytäänkö nykyisillä työtehotavoitteilla käsittelemällä kaupassa vihanneksia vähentämään hävikkiä. Ei varmastikaan, on helpompi heittää tuotteet roskikseen. Henkilökunnan koulutus olisi oiva konsti vähentää hävikkiä. Konsultti ketjusta kertomaan henkilökunnille asiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

Ilari Kontsas

Ilari Kontsas

Perinteinen ekonomin urapolku kirkastui kauppiasyrittäjyydeksi jo opintojen loppuvaiheessa. Menestyminen ruokakauppiaana ei kuitenkaan ole koulutuksesta kiinni, vaan omasta asenteesta ja intohimosta liiketoiminnan kehittämistä kohtaan. Ruokakauppiaana olen toiminut K-supermarket-ketjussa helmikuusta 2014 alkaen.

Lisää artikkeleitani